Talonpoikaisväestön kaupankäynti

Omavaraistalouden aikana lähes kaikki, mitä tarvittiin, tuotettiin ja valmistettiin itse, esimerkiksi ruoka, työkalut, vaatteet, taloustavarat. Tavoitteena oli tuottaa ja valmistaa omat tarpeet ylittävä määrä, joka voitiin myydä ja siten saatiin hankituksi tuotteita, jota ei itse pystytty valmistamaan.

 

Tuotteita, joita saattoi kertyä ovat tarpeet ylittävä määrä, olivat esimerkiksi voi, juusto, nahat, liha, kala ja pellavapalttina. Erityisen taitavat käsitöissä saattoivat myös ansaita hieman lisätuloja. Tuotteita, joita talonpoikaisväestö ei pystynyt tuottamaan itse, olivat esimerkiksi lihan ja kalan suolaamiselle ja säilömiselle elintärkeä suola sekä lyijy metsästyksessä käytettävien kuulien valamiseen. Koteihin voitiin ostaa myös tavaraa, jota ei oikeastaan tarvittu, kuten posliinia, hopealusikoita, silkkikankaita ja tupakkaa.

 

Jotta myydyistä tuotteista saataisiin mahdollisimman hyvät tulot, myynti haluttiin mieluiten hoitaa itse. 1400-luvulta alkaen tavaraa sai kaupitella maaseudulla vain erityisillä markkinapaikoilla tai kaupungeissa. Kaikesta myydystä tavarasta myyjä joutui maksamaan valtiolle määrätyn maksun, joka vastasi nykyajan alv:tä. Pohjois-Ångermanlandissa ei ennen vuotta 1842 ollut mitään kaupunkia eikä edes kauppalaa, joten lähin kaupunki oli Härnösand. Valtio yritti eri tavoin rajoittaa talonpoikien kaupankäyntiä ja talonpojat yrittivät kaikin tavoin kiertää rajoitukset ja ansaita mahdollisimman paljon tuloja. Nykyisin me saamme paljon maksamillamme veroilla: sairaaloita, kouluja, teitä jne. Entisaikaan tilanne oli huonompi, ajoittain suurin osa valtion tuloista meni sodankäyntiin.

Sörkörare

Sörkörare nimitystä käytettiin niistä seudun talonpojista, jotka ajoivat talvisin hevosreellä jäitä pitkin Tukholman seudulle kaupantekoon. Siellä he möivät muun muassa nahkoja, turkiksia, puulusikoita, hyvälaatuista palttinaa, voita, lintuja ja poronlihaa. Paluumatkalla heillä saattoi olla mukanaan viljaa, hopeaa ja eksoottisia ylellisyystuotteita, kuten silkkiä ja mausteita. Koko kauppamatka saattoi kestää kaksi kuukautta. Näiden kauppamatkojen ympärillä oli juhlan ja seikkailun ilmapiiri, ja monet kauppamatkustajat rikastuivat kaupoillaan. Toiset heistä epäonnistuivat ja joutuivat vararikkoon. Kauppamatkustajat avarsivat näköpiiriään ja saattoivat kotiin palatessaan kertoa elämästä suuressa maailmassa.