Saamelaiset

Örnsköldsvikin kunta on osa Ruotsia, mutta myös osa Saamenmaata (pohjoissaameksi Sápmi). Saamenmaa koostuu Pohjoiskalotin koko pohjoisosasta, joka ulottuu Venäjän Kuolan niemimaalta idässä Ruotsin maakuntaan Taalainmaahan etelässä. Saamelaiset ovat yksi maailman alkuperäiskansoista. Alkuperäiskansoiksi katsotaan kansat, jotka ovat asuneet samassa paikassa ja joilla on oma kulttuuri ja kieli.

 

Saamelaiset yhdistetään poronhoitoon. Nykyisin vain noin 10 % Ruotsin saamelaisista harjoittaa poronhoitoa eivätkä kaikki ole koskaan harjoittaneet sitä historiasta saatujen tietojen mukaan. Porot ovat kuitenkin olleet saamelaisten tärkein tulonlähde. Kaikki alkoi seuraamalla villin tunturipeuran vaellusta tuntureilla ja rannikolla ja kesyttämällä niitä poroiksi, jolloin kesytettyjä poroja saatiin vähitellen enemmän. On myös ollut ajanjakso, jolloin saamelaisten piti maksaa veronsa valtiolle poroina. Tällöin poromiehet joutuivat hankkimaan entistä enemmän poroja voidakseen maksaa verot.

 

Kaksi kertaa vuodessa poromies vei perheensä kanssa koko porotokan laitumelta metsästä lähemmäs rannikkoa ja tuntureita. Vaellusmatkan pituus saattoi olla noin 400 km. Porojen laiduntamispaikkaa vaihdellaan yhä tunturien ja metsän välillä, mutta nykyisin ei koko perheen tarvitse tulla mukaan.

 

 

 

Lapinvouti

Kun saamelaiset 1600-luvun alussa alkoivat maksaa veronsa kaloina ja poroina riistaeläinten nahkojen sijasta, sai valtio omia porotokkia. Niiden valvojina toimivat erityiset lapinvoudit.

 

Sockenlapp

Sockenlapp (suomeksi eräänlainen rankkuri) oli pitäjän palkkaama saamelainen virkamies, jonka tehtävänä oli teurastaa, kuohia ja nylkeä hevosia, ja myöskin koiria ja kissoja. Nämä saamelaiset olivat usein taitavia juurikäsitöissä ja he valmistivat muun muassa koreja ja nuottaköysiä. Kun hevosten teurastus ei enää ollut tabu talonpoikien keskuudessa, monet heistä siirtyivät täysin käsityöläisammatteihin ja sockenlapp-virka hävisi kokonaan 1800-luvulla.

 

Metsäsaamelainen

Metsäsaamelaisella oli pieni porolauma ja muutama houkutusporo. Houkutusporojen tehtävänä oli houkutella luokseen villejä poroja. Villejä poroja oli 1800-luvun puoliväliin saakka. Metsäsaamelaisten pääelinkeinoja olivat kalastus ja metsästys. Porot saivat ajoittain liikkua vapaasti ja ajoittain ne ajettiin aitaukseen esimerkiksi maidon hyödyntämisen vuoksi.