Olennot

Maailma oli ennen aikaan vähän maagisempi kuin nykyään. Tuolloin maailmaamme asuttivat mystilliset olennot. Ne elivät rinnatusten meidän kanssamme. On hyvä saada vähän tietoja siitä, mitä olioita ja olentoja, tuolloin saatettiin kohdata. Seuraavassa on joitakin niistä.

 

Maahinen

Maahiset eli maanväki ovat meitä pienempiä olentoja. Maahinen elää aivan samanlaista elämää kuin tavalliset ihmiset. Niillä on lehmiä, vuohia, lampaita ja hevosia. Lehmät ovat samannäköisiä kuin valkoiset tunturilehmät. Lehmät tuottavat paljon maitoa. Se joka heittää veitsen maahisen eläimen yli, saa sen.

 

Maahiset asuvat tavallisesti suuren kiven alla taikka tallin tai navetan lattian alla (tällöin ne asuivat siellä ennen kuin talo rakennettiin). Ne voivat myös asua karjamajoissa talvisin. Ne asuvat perheittäin ja ovat erittäin musikaalisia.

 

Metsänneito

Metsänneito ilmestyy aina yksin. Hän on usein metsänvihreisiin vaatteisiin pukeutunut suurikasvuinen kaunis tyttö, jolla on pitkät valloillaan olevat hiukset ja naurava suu. Metsänneito houkuttelee miehet pauloihinsa.

 

Norlannissa metsänneidolla on karvainen alaruumis. Keski-Ruotsissa hänellä on ketunhäntä ja Etelä-Ruotsissa hän on takaa ontto ja hän narraa ihmisiä eksyksiin. Tällöin on nopeasti käännettävä takki nurinperin, jotta löytäisi reitin kotiin.

 

Metsänneito herättää nukahtaneet miilunpolttajat ja auttaa suosimiaan metsästäjiä saamaan saaliita. Jos paljastat nimesi hänelle, hän saa sinut valtaansa.

 

Tonttu

Tonttu on pieni, harmaisiin vaatteisiin ja punaiseen hiippalakkiin pukeutunut ukko, joka asuu tallissa tai navetassa. Toinen tontun nimitys on haltija. Jos hän on hyvällä tuulella, hän huolehtii maatilan eläimistä, jos hän on huonolla tuulella, hän saattaa vahingoittaa niitä.

 

Jos navetta on puhdas ja hyvin lakaistu ja eläimet viihtyvät siellä, tietää, että siellä asustaa tonttu. Hevosen harjassa saattaa myös olla palmikoita aamulla. Tontun letittämiä palmikoita hevosen harjassa ei tuolloin saa purkaa, muuten voi käydä huonosti.

 

Tonttua saattaa olla vaikea nähdä. Hän liikkuu ja puuhailee vain öisin, sillä auringonpaisteessa tontusta tulee pehmeää massaa.

 

Heinälatoja ja viljalaareja ei koskaan saa tyhjentää kesällä, sillä tonttu tarvitsee heinää levätäkseen sen päällä ja viljaa syödäkseen sitä.

 

 

Para

Para on pieni harmaa kerä, joka varastaa omistajalleen maitoa. Se kierii naapurin navettaan imemään maitoa lehmiltä ja palaa sieltä takaisin omistajansa kotiin tyhjentäen maidon sisältään omistajansa maitoastiaan. Paralla on eteisen oven edessä erityinen astia, jonka reunalla on lauta, jota pitkin se pääsee nousemaan astialle. Para voi varastaa mitä tahansa, ei kuitenkaan virsikirjoja.

 

Jos haluaa päästä eroon parasta, voi kaataa sen päälle kiehuvaa vettä. Jos haluaa saada selville paran omistajan, on paran jätteet poltettava tienristeyksessä torstaiyönä, kun kuun vaihe alkaa vähentyä täysikuusta. Tulentekoon on käytettävä yhdeksää eri puulajia. Tällöin omistaja tulee juosten paikalle pelastaakseen paran roviosta.

 

Tee oma para

 

Tarvikkeet:

 

9 erilaista lankaa, kehrätty 9 eri eläimen villasta

9 hiilipalaa, saatu polttamalla 9 puulajin oksia

Kirkonkellojen raape

1 sylkäisty ehtoollisleipä

Ehtoollisviiniä

3 tippaa verta

 

Valmistus tapahtuu saunassa kolmena peräkkäisenä torstaiyönä.

 

Kehrää yhdeksän eri eläimen villasta yhdeksän lankaa. Keri langat yhdeksän hiilenpalan ympärille.

 

Sekoita kirkonkellojen raape ja sylkäisty ehtoollisleipä.

 

Kaada viimeisenä torstai-iltana ehtoollisviini kerän päälle.

Sen jälkeen viilletään haava pikkusormeen ja tiputetaan sormesta kolme veripisaraa kerään ja sanotaan loitsu:

”Jos tuot minulle, mitä haluan maan päällä, menen puolestasi helvetin tuleen”.

 

Sen jälkeen kerä heitetään vasemman olan yli.

Tällöin para syntyy ja kysyy:

”Mitä tuon sinulle?”

 

Kerro silloin, mitä toivot sen tuovan sinulle, esimerkiksi:

”Juustoa ja maitoa sekä kaikkea, mitä voit ottaa!”

 

 

Ihmissusi ja ihmiskarhu

Ihmiskarhut olivat Ångermanlandissa yleisempiä kuin ihmissudet, koska täällä karhu oli kaikkein vaarallisin petoeläin karjalle eikä suinkaan susi. Lisäksi karhu oli saamelaisten keskuudessa pyhä eläin, jolla oli monia maagisia ominaisuuksia. Ihmiskarhu on siis ihminen, joka voi tahallisesti tai tahattomasti muuttua karhuksi.

 

Ihmiskarhuksi muuttuminen tapahtuu taianomaisesti. Ihminen voi joko itse muuttua ihmiskarhuksi tai muuttuminen voi tapahtua toisen kirouksen seurauksena.