KOULU
1842 Ruotsissa tuli voimaan laki, jonka mukaan kaikilla oli oikeus käydä koulua. Jokaisen kaupungin ja pitäjän velvollisuutena oli huolehtia siitä, että alueen lapsilla oli koulu. Viiden vuoden kuluessa kansakoulu tulisi olla kaikkialla koko maassa. Se oli kuitenkin vaikea ja raskas tehtävä kylille. Toteutus eteni aluksi hitaasti. Opettajia ja koulutiloja oli vaikea löytää. Vasta 1880-luvulla olosuhteet tulivat hieman vakaammiksi. 1882 säädettiin laki yleisestä kouluvelvollisuudesta. Lasten tuli käydä koulua neljä vuotta ja koska lapsia oli enemmän kuin paikkoja koulussa ja opettajia, opetus jouduttiin järjestämään hajanaisesti vuoden aikana. Sitä voitiin antaa parina päivänä viikossa, joka toinen viikko tai joka toinen lukukausi. Koska koulutettuja opettajia ei ollut riittävästi, ryhtyivät monet diakonissat toimimaan opettajina kouluissa. He olivat usein erittäin suosittuja lasten keskuudessa, sillä he pitivät hyviä oppitunteja.
Lasten piti aloittaa koulunkäynti noin 9-vuoden ikäisinä. Heidän tuli tällöin mieluiten jo osata lukea ja kirjoittaa vähän ja heillä tuli olla perustiedot kristinopista.
Lapset tarvitsivat myös paljon sellaista tietoa, jota heille ei opetettu koulussa. He saivat oppia tällaiset asiat aikuisilta ja vanhemmilta sisaruksiltaan. Kun oli oppinut perustiedot ja taidot jossakin ammatissa, saattoi päästä harjoittelijaksi jonkun ulkopuolisen ammatinharjoittajan työpajalle.
Kirjat
Kirjat olivat kalliita ja harvinaisia. Useimmissa kodeissa oli uskonnollisia kirjoja: raamattu, katekismus ja virsikirja.
Kinkerit
Ennen kansakouluaikaa oli myös tärkeää, että ihmisillä oli perustaidot lukemisessa, kirjoittamisessa ja ennen kaikkea perustiedot kristinopissa. Kirkko lähetti säännöllisin välein jonkun, esimerkiksi papin, kyliin kinkereille kuulustelemaan ja tarkastamaan lukutaidon ja katekismuksen tuntemuksen.
Kouluaineet
Kansakoulussa opiskeltavia aineita olivat: lukeminen, kirjoitus, laskento, kristinoppi ja raamatunhistoria, luonnontieto ja laulu.
Kouluruoka
Koulussa ei tarjottu mitään ruokaa, vaan koululaisilla oli omat eväät mukana. Monella oli mukanaan rieskavoileivät [tunnbrödsmörgås] ja maitoa.
Mark
Markin koulu on lähistöllä. Hänen tarvitsee vain kävellä lyhyt matka Storgatanilla sijaitsevasta kaupasta ja kääntyä poikkikadulle, jonka nimi on Skolgatan. Hänen opettajansa on diakonissa Anna ”momma” Persson.
Örnsköldsvikin koulu
Örnsköldsvikin kauppala kuului Själevadin kansakoulupiiriin. Koulu sijaitsi Själevadin kirkon vieressä noin 5 kilometrin etäisyydellä kauppalasta. Se katsottiin liian pitkäksi matkaksi, ja kauppalalaiset yrittivät järjestää lasten opetuksen sen sijaan kauppalassa. Jo 1867 otettiin esille kysymys Örnsköldsvikin erottamisesta Själevadin kansakoululaitoksesta.
Ensimmäinen talo, jonka kunta osti vuonna 1873 oli kauppias Fahlgrenin tila osoitteessa Skolgatan 7. Tänne perustettiin koulutilat, rehtorin asunto, lennätin ja kokoushuoneet. Nykyisin Skolgatanilla ei ole koulua, vaan kadun nimi on säilynyt 1870-luvulta.
1898 valmistui tämä yläkaupungin kansakoulurakennus, jossa oli paikat 300 oppilaalle. Koulussa oli paljon tilaa opetukselle, peleille ja leikeille.
Talo, jossa olet nyt, rakennettiin yhteiskouluksi. Syyslukukauden 1905 alussa tänne saapuivat koulun ensimmäiset oppilaat.
Elin
Elin ei käynyt koulua. Koulunkäynti oli harvinaista maaseudun lasten keskuudessa 1820-luvulla. Lapset saivat opetella kaikki tarvitsemansa tiedot ja taidot lähiympäristönsä aikuisilta. Toiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, toiset eivät. Oli tärkeää opetella tietyt uskonnolliset asiat ulkoa, muutoin tarvittiin enimmäkseen käytännön tietoja. Maatilan hoito vaatii paljon monenlaista osaamista.
Nils
Nils on käynyt muutaman vuoden koulua Domsjöverksskolanissa. Tätä koulua saavat käydä vain sahan tai ruukin työntekijöiden lapset. Koulunkäynti oli sopeutettu sahan työvoiman tarpeen mukaan. Koulussa oli kirjasto.
Maria
Maria käy koulua. Hänen on tarkoitus käydä 6 vuotta kansakoulua ja luultavasti hän jatkaa opiskelua sen jälkeen, kuten hänen pitäisi tehdä hänen isosiskonsa mukaan. Nyt eletään uutta aikaa ja on paljon paremmat mahdollisuudet hankkia itselleen jokin muu ammatti kuin vanhemmilla.
Theresia
Theresian on vaikea saada mielekästä koulunkäyntiä, koska hänen perheensä muuttaa koko ajan eri paikkakunnille. Jotkut Theresian sukulaislapset saavat jäädä joksikin aikaa jonkun tuttavan luo asumaan voidakseen käydä koulua. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska toiset oppilaat ja joskus myös opettajat usein kohtelevat kiertolaislapsia aika huonosti. Siksi Theresia saa opetusta perheeltään. Hän on onnekas, sillä hänen isoäitinsä on päättänyt, että Theresian pitää oppia samat asiat kuin muutkin lapset oppivat koulussa, ja vähän enemmänkin asioita.
Lars-Anders
Kansakoulu on oikeastaan pakollinen Ruotsissa, mutta Lars-Anders ei tule käymään koulua. Kansakouluja ei vielä ole joka paikkakunnalla.
