Karja on nimitys, jota käytetään maatilan tuotantoeläimistä, kuten lehmät, lampaat ja vuohet. Karjamaja oli ennen aikaan karjan kesäpaikka, missä oli ihmisille alkeellisia mökkejä, karjalle ja sen rehuille tilat sekä maitokauppa.

Talvella lehmät täytyy viedä sisätiloihin ja ne on ruokittava. Ruoka on kerättävä kesällä. Sen sijaan, että eläinten olisi annettu laiduntaa maatilan läheisillä niityillä, ne vietiin karjamajalle metsään. Eläimet saivat laiduntaa metsässä kesällä ja niityillä kasvanut heinä niitettiin ja otettiin talteen talvirehuksi. Talvella sitten noudettiin navetoista lanta, joka levitettiin pelloille. Kylän talonpojilla oli usein yhteinen karjamaja-alue, jonne eläimet vietiin.

Karjamajoista vastasivat nuoret naiset, teini-ikäiset lapset, nuoret, esimerkiksi maatilan tytär ja jokseenkin saman ikäinen piika, jotka lähtivät kesäksi karjamajaan yhdessä eläinten kanssa. Heidän tehtävänään oli eläinten hoito. Heidän tuli huolehtia siitä, että eläimet olivat navetassa illalla, sekä päästettävä ne laitumelle aamulla. Eläimet tuli lypsää aamuin ja illoin ja maito oli otettava talteen: he valmistivat juustoa, keittivät heravoita ja kirnusivat voita. Lisäksi heidän tuli suojella eläimiä metsän vaaroilta, petoeläimiltä ja muilta taikauskoon liittyviltä olennoilta.

Ei tiedetä tarkkaan, miten kauan karjamajakulttuuri on ollut olemassa, mutta luultavasti perinne alkoi jo rautakaudella. Vanhimpia kirjallisia todisteita Ångermanlandin karjamajaperinteestä on löydetty Vibyggerån pitäjän arkistosta vuodelta 1558.