Kalastus

Ihmiset ovat kaikkina aikoina lähteneet saaristoon kalastamaan. Kalastus on ollut joko yksi monista perheen elannon hankkimiseen liittyvistä välttämättömyyksistä tai perheen pääasiallinen tulonlähde.

 

 

Kaukokalastus 

Ångermanlandin saaristoon tuli monen vuosisadan aikana myös ulkopitäjien kalastajia. Kaukokalastajia, jotka kauppasivat kalaa. He kalastivat silakkaa ja saivat myyntituloja. Vain kaupunkien porvareilla oli oikeus harjoittaa kaupankäyntiä. Kaukokalastajat olivat usein keskiruotsalaisista kaupungeista saapuneita porvareita. Enemmistö heistä tuli Gävlestä, minkä vuoksi heistä nykyisin usein käytetään nimitystä Gävlen kalastajat. Kaukokalastuksen suuruudenaika oli 1600- ja 1700-luvulla. Keväällä veneet lastattiin lähtökuntoon ja sitten purjehdittiin kalastusyhdyskuntaan, jonne jäätiin, kunnes syksyinen pimeys alkoi laskeutua ja oli aika palata kotikaupunkeihin täyden kalakuorman kanssa. Pyydetyt kalat säilöttiin aina suolaamalla tai hapettamalla, jotta ne säilyisivät kesän yli. Kun kala hapetetaan, saadaan hapansilakkaa.

 

Matkalle pohjoiseen otettiin koko perhe mukaan. Veneeseen lastattiin kaikkea sellaista, mitä uskottiin tarvittavan kesän aikana, vuohet mukaan lukien. Vuohet ovat vaatimattomia eläimiä, jotka selvisivät saarten karuilla ja vähäravinteisilla laitumilla ja niiltä omistajat saivat maitoa ja juustoa. Suuremman veneen, jolla matkustettiin kalastusyhdyskuntaan, omistivat usein 2-3 kalastajaa yhteisesti. Jotkut seisottivat venettä rannassa kesän yli, toiset puolestaan tekivät rahti- ja kauppamatkoja ja heillä oli asiakkaita koko Selkämeren ja Itämeren ympäristön alueilla.

 

1800-luvulla saarilla kalastuksessa tapahtui muutos. Kaukokalastajien määrä väheni ja nyt kalastusyhdyskuntiin saapui lähialueelta enemmän kesäisin kalastelevia maanviljelijöitä. Myöhemmin yhä useammat heistä asettuivat vakituisesti asumaan saarille. Saarille vakituisesti asumaan asettuneet tulivat ennen kaikkea mantereen rannikkopitäjistä, ja he olivat aika vähävaraisia. He muuttivat saarille parempaa elämää toivoen.

 

Kalastusyhdyskunnat

Eri puolilla saaristoa oli useita kalastusyhdyskuntia: paikkoja, jotka ovat ennen kaikkea jäättömänä kautena olleet kalastajaperheiden asuinpaikkoja. Suojaisia paikkoja, joissa on hyvä luonnon satama veneiden ankkuroimiseen ja samalla tilaa asutukselle, kalan- ja verkkojen käsittelylle sekä mielellään myös mahdollisuus saada vähän viljelyaluetta. Kalastusyhdyskunnille on ominaista melko tiheä asutus. Satamien varsilla oli vieretysten ranta-aittoja ja pienten talojen yläpuolella oli kivikasoja, joissa oli pylväs. Pylväsrivistöön ripustettiin kalaverkot puhdistettavaksi ja kuivumaan. Asutus sopeutettiin kalastuksen asettamien käytännön tarpeiden mukaan.